Miksi yksiöt ovat Helsingissä niin kalliita?

Videon sisältö tekstinä:

Asuminen on Helsingissä kallistunut jo vuosia. Erityisesti pienten asuntojen hinnat ovat Helsingissä suhteettoman korkealla. Vuoden 2015 alussa uusien kerrostaloyksiöiden neliöhinta pääkaupunkiseudulla oli vielä yleensä alle 5 000 euroa, mutta vuonna 2020 se oli jo lähelle 7 000 euroa. Tämä johtuu osin kaupungin harjoittamasta politiikasta, joka rajoittaa rakennettavien yksiöiden määrää kysynnästä riippumatta. Helsingin päättäjissä on paljon perheellisiä ihmisiä. He haluavat varmistaa, että lapsiperheille riittää asuntoja. Samalla kuitenkin yksinasuvat ovat päässeet kaupungin johdolta unohtumaan, eikä yksin asuvien tarpeita ole riittävästi kaupungin politiikassa huomioitu.

On toki tärkeää, että perheille riittää asuntoja. Aivan yhtä tärkeää on kuitenkin se, että nuoret pääsevät kiinni ensimmäiseen omistusasuntoonsa. Tai että yksinäisille ja pienituloisille vanhuksille riittää kohtuuhintaisia asuntoja. Hienoa tietysti olisi, jos ensimmäistä asuntoaan ostavalla nuorella olisi varaa ostaa kaksio. Tämä ei kuitenkaan Helsingin hinnoilla yleensä ole realismia. Helsinkiä rakennettaessa on huomioitava se tosiasia, että pieni yksiökin on asuntona parempi, kuin ei asuntoa lainkaan. Pieniä asuntoja yksin asuville on rakennettava riittävästi niin, että tarjonta vastaa kysyntää.

Tilannetta ei paranna se, että asuntosijoittajat ostavat mieluiten yksiöitä. Yli 300 000 euron yksiöitä on myynnissä ja ennakkomarkkinoinnissa runsaasti, mutta edullisemmat viedään joissain kohteissa sijoittajien toimesta jo ennen kuin kohde tulee yleiseen markkinointiin. Jos asuntosijoittajat ja kodinetsijät kilpailevat rajoitetusta määrästä yksiöitä, niin niiden markkinahinta nousee. Viime kädessä kärsii se yksinasuva, joka haluaisi vaihtaa vuokra-asuntonsa omistusasuntoon, mutta ei voi, koska kohtuuhintaisia yksiöitä järkevillä sijainnilla ei ole julkisesti myynnissä. Kaupungin tulisi puuttua tähän epäkohtaan.

Yksiöiden hinnat Helsingissä ovat siis räjähtäneet, jopa kaksioihin verrattuna. Tämä asettaa sinkut ja pariskunnat eriarvoiseen asemaan. Pariskunnan on suhteessa helpompi päästä kiinni ensiasuntoon kuin yksinäisen ihmisen. Pariskunnalla on kaksi maksajaa asuntolainalle ja mahdollisuus ostaa kaksio, joka on suhteessa merkittävästi halvempi kuin yksiö. Kaupungin tarkoitus on alunperin ollut lisätä asumisväljyyttä, mutta koska kaavoitus Helsingissä on ollut kysyntään verrattuna liian vähäistä, on tämä yksiöiden määrän rajoittaminen käytännössä johtanut siihen, että pariskuntia suositaan yksinäisten ihmisten kustanuksella. Tähän ei ole mitään hyviä perusteita. Monet yksin asuvista ovat yksinäisiä eläkeläisiä tai pienituloisia nuoria. On kohtuutonta, että juuri he joutuvat maksamaan asumisestaan suhteessa enemmän kuin muut.

Asuntoa ostavilla tulee olla myös mahdollisuus itse valita, arvostavatko enemmän sijaintia vain asumisväljyyttä.

Yllättävän moni kohtuullisen hyvätuloinenkin yksin asuva valitsee mieluummin pienikokoisen asunnon keskustasta kuin väljemmän asunnon lähiöstä. Ei ole kaupungin asia päättää näistä preferensseista kaupunkilaisten puolesta. Jos asumisväljyyttä halutaan lisätä, tulee se tehdä lisäämällä asuntojen tarjontaa siellä, missä ihmiset haluavat asua. Tai lisätään nykyistä hieman suurempien yksiöiden tarjontaa. Moni ostaa yksiön ensiasunnokseen, ja kun on saanut säästettyä lisää, muuttaa sitten hiukan isompaan asuntoon. Yksiöiden määrän rajoittaminen pakottaa yksinasuvat elämään vuokra-asunnossa silloinkin, kun omistusasuminen olisi asukkaan ensisijainen toive.

Helsingin kaupungin on kaavoituspolitiikassaan ryhdyttävä paremmin huomioimaan myös yksinasuvien ihmisten tarpeita. Kaupungin ei tule päättää asukkaiden puolesta, millaisissa asunnoissa ihmiset haluavat asua. Tärkeintä on huolehtia siitä, että kaikille löytyy omia mieltymyksiä ja tarpeita vastaava asunto kohtuullisella hinnalla.

Related Posts