Vaalikoneet ja poliittinen arvokartta

Vaalikoneet ovat taas täällä. Hesarin poliittinen arvokartta näyttää aika samalta kuin viime kuntavaaleissakin: puolueet jakautuvat akselille konservatiivit/oikeisto – liberaalit/vasemmisto. Tällä kertaa mukaan on nerokkaasti ympätty myös ympäristöasiat vihreänä renkaana palluran ympärille. Itseäni kyllä ihmetyttää, miksi oma vihreä renkaani jää hiukan vajaaksi.

Liberaalin oikeiston kulmassa on puolueiden suhteen tyhjää tilaa. Meitä yksittäisiä politiikkoja sieltä kyllä löytyy, kuten esimerkiksi minä. Koska omassa arvoasteikossani ympäristö ja luonto tulevat selvästi ennen taloutta, ja koska olen todella vahvasti arvoliberaali, tuntuu Vihreät edelleen minulle selkeästi parhaalta puolueelta. Vihreissä on muutenkin suurta hajontaa vasemmisto-oikeisto akselilla. Itse pidän markkinapohjaisia ratkaisuja pääosin parempana ratkaisuna. Mutta sitten ovat mm. luonnolliset monopolit, kuten vaikkapa sähköverkko, joihin markkinaperiaate ei sovi. Lisäksi kannatan toki tuloerojen tasaamista järkevässä määrin, ja heikoimmista huolehtimista.

Kokoomusta en voisi kokea omaksi puolueeksi, koska kokoomukset arvomaailma on makuuni liian konservatiivinen, ja koska kokoomus ei mielestäni suhtaudu ympäristökriisiin sen vaatimalla vakavuudella. Kokoomuksesta löytyy kuitenkin useita politiikkoja, joiden talousosaamista arvostan suuresti. Toivon, että varsinkin Helsingissä kokoomuksen ja vihreiden välinen yhteistyö sujuu jatkossa kitkattomasti, eikä juututa autot vs. polkupyörät vastakkainasetteluun. Kaupunki kasvaa ja se tarkoittaa muutoksia myös liikkumiseen. Liikkumisen tapoja muuttaa merkittävästi myös liikenteen sähköistyminen ja digitalisaatio, kuten kirjoitin aiemmin täällä.

Kävi vaaleissa miten hyvänsä, toivon, että uusi valtuusto pysyy erossa populistisesta identiteettien vastakkainasettelusta, ja keskittyy Helsingin kehittämiseen. Nopeasti kasvavassa kaupungissa siinä riittää tehtävää.

Related Posts