Puoluekokouskuulumiset ja puheeni Porissa 2019

#

Tämän vuoden puoluekokouksessa oli harvinaisen hyvä fiilis. Takana kahdet voitetut vaalit, juuri valmistunut hyvinkin vihreä hallitusohjelma ja joukko henkilövaaleja, tärkeimpänä tietysti puheenjohtajan vaali, jossa puheenjohtajaksi valittiin Maria Ohisalo. Itse tulin valituksi puoluevaltuuskunnan varajäseneksi. Kiitokset tästä luottamukseta!

Tämän vuoden puoluekokouksessa halusin puhua rewilding suojelusta eli suomeksi villiinnytyksestä, erityisesti suurten laiduntavien eläinten villiinnytyksestä. Tämä on keski-Euroopassa edistynyt jo hyvin, ja suurten laiduntajien villiinnytys tulee saada myös Suomeen. Puheeni liittyy Suomen Villiinnytys Ry tavoitteisiin (villiinnytys.fi). Myös muut Vihreiden Viite Ry jäsenet pitivät puheita. Erityisesti mielestäni Konsta Happosen vaatimus elonkirjon suojelulaista oli tärkeä puhe. Löydät muut puheet täältä: https://www.viite.fi/ajankohtaista-1/

 

Hyvä ystävä,

Oletko koskaan nähnyt Afrikan savanneja? Tasankoja, joilla puusto ja heinikko vuorottelevat? Missä tuhannet seeprat, antiloopit ja norsut vaeltavat vapaana? Oletko käynyt Pohjois-Amerikassa, missä biisonilaumat laiduntavat vuorilaaksoissa? Oletko koskaan miettinyt, miksei meillä ole mitään vastaavaa Euroopassa?

Entäpä jos kerron, että juuri sellaista täällä on ollut. Kerran, ei niin kauan sitten, miljoonat villihevoset ja euroopan biisonit, eli visentit, vaelsivat vapaina halki mantereen. Luolamaalaukset täyttyivät villihevosista, biisoneista, alkuhäristä, jopa leijonista. Mutta kun ihmisten määrä kasvoi, suuret eläimet hävisivät. Tai uskallanko sanoa – ne hävitettiin. Viimeiset rippeet villeistä eläinlaumoista tuhottiin vasta runsaat sata vuotta sitten.

Nyt kuitenkin kuuluu kummia: monessa Euroopan maassa on toteutettu villiinnytyshankkeita, joissa jo hävinneitä suuria laiduntajia palautetaan takaisin luontoon. Lähellä Amsterdamia voit seurata luonnonvaraisina laiduntavia hevosia, visenttejä ja lehmiä. Villien laiduntajien paluu on tehnyt hyvää ekosysteemille. Dyynien umpeen kasvaminen on pysähtynyt, harvinaiset niittykasvit ja hyönteiset viihtyvät. Visenttejä ja hevosia on palautettu luontoon Espanjassa, Romaniassa ja Bulgariassa alueille, missä maanviljely ei enää kannata.

Meidän suojelualueemme ovat kovin pieniä verrattuna Serengetiin. Mutta kukapa tietää, ehkä villiinnytyksellä rakennamme Eurooppaan suojelualueen, joka vetää vertoja maailman kuuluisimmille luontokohteille? Se on tahdon asia – varaa siihen kyllä on, rikkaassa Euroopassa. Myös Suomen tulee osallistua villin eurooppalaisen luonnon renesanssiin.

Related Posts