Puoluekokouskuulumiset

#

Terveisiä Vihreiden puoluekokouksesta Vantaan Korsosta. Mitäpä sitä muuta ihminen haluaisikaan tehdä, kuin viettää helteisen kesäviikonlopun hämärässä, suuressa koulun jumppasalissa perehtymässä poliittisen ohjelman satoihin muutosehdotuksiin? No, hyvässä seurassa kokoustaminenkin voi olla hauskaa. Ja lauantai iltana kokousväkeä sentään palkitiin iltajuhlilla ja vauhdikkaalla jonglööriesityksella. Sunnuntaina sitten hiukan nuutuneella kokousväellä oli edessä tiukka äänestyputki, kun kymmeniä muutosehdotuksia uuteen poliittiseen ohjelmaan meni äänestykseen.

Aikataulu venyi, mutta lopulta poliittinen ohjelma saatiin nuijittua kasaan. Itse en ollut varsinaisesti esittänyt omia muutoksia tällä kierroksella (aiemmassa vaiheessa kylläkin), mutta kylläkin kannattanut useita. Niistä osa myös meni läpi. Erityisesti ilahduin terveyteen liittyvistä lisäyksistä, jotka hyväksyttiin. Uusi poliittinen tavoiteohjelma löytyy täältä: Vihreiden poliittinen ohjelma. Se on pitkä ja perusteellinen lista asioista, jotka Vihreät haluisivat muuttaa. Paperi on siinä mielessä hieno lopputulos, että voin muutamaa yksityiskohtaa lukuunottama allekirjoittaa sen kaikki tavoitteet, vaikka dokumentti on kymmeniä sivuja pitkä.

Päästäkseen hallitukseen Vihreiden on oltava valmiita luopumaan osasta näistä tavoitteistaan hallitusneuvotteluissa. Tämä kuuluu demokraattiseen päätöksentekoon, jossa lähtökohtaisesti haetaan kompromisseja, jotka sopisivat mahdollisimman monelle. Itse asiassa, myös poliittinen ohjelma on joiltain osin kompromissi, joka sopii mahdollisimman monelle Vihreiden jäsenelle. Yksi tällainen kohta on puolueen kanta ydinvoimaan. Siitä on paperissa linjattu näin:

 

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi Vihreät suhtautuvat avoimesti kaikkeen vähäpäästöisen ja ympäristöystävällisen teknologian tutkimukseen ja kehittämiseen. Viimeisimmät Suomessa tehdyt ydinvoimahankkeet ovat olleet hitaita ja ongelmallisia. Sellaisia emme halua lisää.

 

Tämä on myös minulle sopiva kanta. Kuka nyt hitaita ja ongelmallisia hankkeita haluaisi lisää? Toivoa sopii, että nykyiset ydinvoimahankkeet saisivat ongelmansa ratkottua ja lisää vauhtia toteutukseen. Maailma tarvitsee kipeästi hiilidioksidipäästötöntä energiaa. Se on tuotu selvästi poliittisessa ohjelmassa esiin:

 

Luonnon itseisarvo ja keskeinen merkitys ihmisen hyvinvoinnille on huomioitava kaikessa päätöksenteossa. Vihreiden tavoitteena on siirtyä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa vähentämällä nopeasti ja määrätietoisesti ilmastopäästöjä kansallisen ja kansainvälisen tason päätöksillä.

 

Minulle olisi sopinut tähän vielä tiukempi muotoilu “kohti hiilidioksidipäästötöntä yhteiskuntaa”, mutta valittu muotoilu lienee lähempänä realismia, ainakin seuraavan vuosikymmenen ajanjaksolla. Halusin kuitenkin tuoda esiin tilanteen vakavuuden. Siihen minulla oli tilaisuus kokouksen poliittisen keskustelun aikana. Poliittinen keskustelu tarjoaa kaikille kokoukseen osallistuneille mahdollisuuden pitää lyhyen puheen valitsemastaan aiheesta. Rajoitetun ajan vuoksi jouduin hiukan lyhentämään puhettani. Tässä kuitenkin alkuperäinen, pidempi versio (puheesta poisjätetyt kohdat merkitty harmaalla):

 

Hyvät Vihreät kuulijat,

Ihmiskunta tuntuu elävän kollektiivisessa itsepetoksen tilassa. Suurin osa ihmisistä ei edes halua ymmärtää, miten isoja riskejä ilmastonmuutokseen liittyy. Arvostan Vihreitä suuresti siitä, että tässä puolueessa ymmärretään, miten valtavasta ongelmasta on kyse. Ongelmasta, joka  uhkaa koko ihmiskunnan tulevaisuutta ja menee kaiken muun edelle. Mutta olemmeko me tehneet kaiken mahdollisen ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi?

Vuonna 2050 Australian Suuri Valliriutta, maailman suurin meriekosysteemi, on kuollut. Ilmaston lämpeneminen on koituneet tuon ihmeellisen merenalaisen valtakunnan kohtaloksi. Valtava määrä lajeja, joita ei koskaan saada takaisin, on kadonnut maan pinnalta. Ikuisiksi ajoiksi.

Mietipä tätä pieni hetki. Vuoteen 2050 on vain 32 vuotta aikaa. Valtaosa tässä salissa istuvista on tuolloin edelleen elossa. Vuonna 2050 katsot peiliin. Voitko tällöin sanoa peilikuvallesi, että teit kaiken mahdollisen katastrofin estämiseksi? Luovuit lomalennoista, muutit ruokavaliotasi, tingit omasta mukavuudestasi? Voitko sanoa, että kaikki mahdolliset käytettävissä olevat keinot käytettiin?

Ethän vain tarrautunut fantasiaan, jolla ei ollut näyttöä toimivuudesta? Oliko Valliriutta se uhri, jonka uhrasit, kun etsimme täydellistä energiaratkaisua? Keskityitkö ratkaisuihin, jotka eivät olleet riittäviä? 

Jos kaikki länsimaat olisivat tarttuneet ydinvoimaan samalla innokkuudella, kuin Ranska 70-luvulla, missä olisimme nyt? Olisimmeko voineet pelastaa Suuren Valliriutan?

Voi olla, että meillä olisi useampi ydinonnettomuus takana. Sellainen, kuin Fukushimassa. Mutta: kukaan ei ole kuollut säteilyyn Fukushimassa. Ja lääkäreiden mukaan kukaan ei myöskään tule kuolemaan säteilyyn Fukushiman alueella, sillä säteilytaso ei ole noussut sen korkeammalle, kuin mitä taustasäteily on luonnollisesti muissa maissa. Eikä yksikään eläinlaji ole kuollut sukupuuttoon Fukushiman onnettomuuden takia. Kuten ei myöskään Tshernobylin alueella, josta on ihmisen poissaollessa kehittynyt suorastaan luontokohde.

Haastan sinut pohtimaan tilannetta. Mitä voimme tehdä riuttojen pelastamiseksi? Ison mittakaavan keinoilla, kuten ydinvoimalla tai geoteknisillä menetelmillä, on riskinsä. Mutta miten ne vertautuvat siihen riskiin, että koralliriutat – maailman rikkaimmat ekosysteemit –  menetetään?

Jotkut sanovat, ettei riuttoja edes voida pelastaa. Itse en ole valmis luovuttamaan. Meidän on varmistettava, että tutkimme kaikki mahdollisuudet. On tehtävä ne ratkaisut, joita riuttojen pelastaminen edellyttää. On totta, että moniin näistä ratkaisuista liittyy riskejä. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että ilmastonmuutos on totaalinen, koko planeetan laajuinen riski, ja se toteutuu täysin varmasti.

Kiitos.

 

Loppuun kevennykseksi vielä kuvaa iltajuhlista:

Related Posts